Pikku Suski tulee jo neljättä kertaa yöllä huoneestaan. Äiti oli jättänyt valon eteiseen, jotta ovenraosta tulisi vähän valoa. Hän hiipii varpaisillaan makuuhuoneen ovelle ja avaa sen. Äiti nukkuu siellä sen uuden sedän kanssa, joka ei ole Susannan isi. Vanhemmat ovat eronneet kolme vuotta sitten. Tämä pitkä ja ruskeatukkainen mies on ilmestynyt vasta muutama viikko sitten.

Suski kysyi heti ensimmäisenä iltana, miksi tämä oli tullut heille ja milloin lähtisi pois. Sitten hän ei enää puhunut tälle mitään, ihan kuin miestä ei edes olisikaan. Kumma kyllä, setä ei suuttunut, ei edes huomauttanut, että miten epäkohteliasta käytöstä, vaan puhui edelleen Suskille niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Alkuun mies ei jäänyt heille yöksi, siihen isän vanhalle paikalle, vaan tuli vain päivällä käymään. Mutta nyt se jo nukkuukin täällä! Se innosti pikku Susannan uuteen hyökkäykseen. Nukkumaan menon jälkeen, kun äitikin oli jo sammuttanut valon, hän otti vauhtia ja hyppäsi heidän väliinsä. Hänen onnistui melkein pelästyttää heidät hengiltä. Myöhemmin hän tuli vielä pissalle, sitten kakalle, ja vielä juomaan vähän vettä. Hän joi kaksi lasillista, jospa sitten taas tulisi pissahätä. Nyt hän halusi ilmoittaa, että hammas oli irronnut.

Hän avaa varovasti oven, huoneessa on vielä pimeää, aivan kuin eilen, kun hän hyppäsi heidän väliinsä. Ne nukkuvat. Mutta hänen on ehdottomasti kerrottava, miten taitavasti hän väänsi heiluvan hampaan irti. Illalla se vain heilui, mutta nyt yöllä hänen onnistui työntää se sormellaan irti. Huohottaen hän odottaa sängyn vieressä ja miettii, mitä sanoisi. Viimein hän keksii tarpeeksi vahvan lauseen.

– Suusta tulee verta! hän kajauttaa kovalla äänellä.

Äiti sytyttää säikähtäneenä lukulampun.

– Mistä tulee verta?!

Setäkin herää ja yhdessä he tivaavat Suskilta, että mitä on tapahtunut. Hän esittelee ylpeänä sitä irronnutta hammasta kämmenellään ja ilmoittaa, ettei mitään hätää, hammas on vain irronnut lisäten, että aamuksi hän toivoo Hammaskeijulta värikästä helmirannekorua, juuri samanlaista kuin äidillä on. On puoli neljä aamulla. Setä vastaa, ettei ole lainkaan varmaa, että Hammaskeiju ehtii tänne aamuksi, mutta äiti vaientaa tämän ja saattelee Suskin takaisin sänkyyn.

Aamulla löytyy tyynyn alta se helmirannekoru! Vieressä on kirje Hammaskeijulta. Siinä kerrotaan, että hammasrautoja on edelleen syytä pitää, sillä muuten Suskin hampaat näyttävät tältä, ja alle on piirretty kaksi kuvaa. Toisessa on pikkupoika, jonka hampaat kasvavat vaakatasossa ulos suusta, ja toisessa tyttö, jonka suussa harittavat ihan kamalat jäniksen hampaat. Hammaskeiju on aika hyvä piirtämään. Suski oli aiemmin epäillyt, että äiti jotenkin piilottaa salaa lahjoja tyynyn alle, mutta nyt hän on aivan varma, ettei se voi olla äiti. Äiti ei millään osaisi piirtää näin hyvin tuollaisia rumahampaisia lapsia.

Setä nukkuu edelleen heidän luonaan. Se on laittanut kenkänsä eteiseen ja vaatteensa kaappiin. Suski leikkii nyt, ettei muista miehen nimeä. Setä ei taaskaan suutu ja kutsuu Suskia milloin Lajosiksi, milloin Bélaksi, sille on vaikea olla nauramatta.

Perjantaina yöllä Suski tulee taas huoneestaan. On varmaan myöhä, kun äitikin nukkuu jo, vaikka keskustelee yleensä pitkään sen sedän kanssa. Hän hiippailee taas makuuhuoneen ovelle ja alkaa nyyhkyttää. Siihen ei herätä, joten hän jatkaa ääntään venyttäen:

– Pelottaaaa!

Äiti sytyttää pikkuvalon ja räpyttelee unisena silmiään. Mikä hätänä, hän kysyy. Se uusi setä laittaa silmälasit ja tivaa, että mitä on tapahtunut. Suski huudahtaa:

– Jättiamppari lensi huoneeseen!

Äiti näyttää harmistuneelta, mutta setä kömpii peiton alta ja riisuu pyjaman yläosan. Hän pyytää Suskia ja äitiä pysymään ulkopuolella, sillä kyseessä on miesten homma. Hän sulkee lastenhuoneen oven takanaan ja varoittaa, etteivät missään tapauksessa tulisi sisään ennen kuin vaara olisi ohi.

Seuraa läiskintää ja mäiskintää, sitten kuuluu syvää korinaa. Seuraa hiljaisuus, taas mäiskintää, sitten setä ilmestyy tukka hajallaan ovelle. Mies pyyhkii pyjaman paidalla hikeä otsaltaan. Hän kertoo, että taistelu oli kiivas, mutta hän voitti Ampparikunkun! Suski tuijottaa silmät pyöreinä. Äiti menee nukkumaan, mutta setä saattelee tytön sänkyyn ja peittelee hänet.

Aamulla Suski tulee keittiöön ja tervehtii setää: terve Miki. Hän on oppinut nimen! Äiti on hyväntuulinen ja keittää teetä. Hän on nätisti pukeutunut ja laittanut tukkansa, mutta jostakin syystä hän ei enää käytä sitä värikästä helmirannekoruaan.

Suomentanut: Juhani Huotari